The End.

Se on loppu nyt!

Viimeiset viikot on siis yritetty lukea tentteihin, tosin hieman vaihtelevalla menestyksellä. Yleensä kun olisi ollut tarkoitus lukea, innostuin kaikesta muusta, mitä normaalisti välttelen viimeiseen asti, kuten esimerkiksi siivoaminen. :D

Jonkin verran tuli onneksi luettua, mutta olo ei silti ollut kovinkaan itsevarma tentteihin mentäessä... Joku voisi jopa ajatella, että no kyllähän tuon pitäisi sujua kuin vettä vaan, onhan sitä englantia opiskeltu pienestä pitäen! Se on totta, onhan noita kokeitakin tullut tehtyä englanniksi useampiakin, mutta niissä kokeissa on yleensä testattu kielioppia, sanastoa ja luetunymmärtämistä... Nämä opettajat eivät niinkään rokota kielioppivirheistä vaan tekstin sisältö on tärkein. Esseeaiheet kun vaihtelevat kurssista riippuen sponsoreiden hankinnasta aina kirkollisten nähtävyyksien kautta Push & Pull -tekijöihin, ei ole SPOTPA kielioppisäännöstä tässä tapauksessa paljoa hyötyä. :P

Niin ja jos palataan vielä näihin opiskelun "häiriötekijöihin" niin jääkiekon mm-kisat ja euroviisut ei olisi voinut kyllä yhtään huonompaan ajankohtaan osua! Olihan ne pelit katsottava, osa katsottiin kotikoneella ja osa isolta screeniltä opiskelijoiden Olohuoneessa eli Living Room -nimisessä baarissa, joka sattuu sijaitsemaan kouluamme vastapäätä. Siellä kuulkaa riitti ääntä ja tunnelmaa, kun oli muutama muukin siniristilipun kannattaja saapunut paikalle! Ei riittänyt vaikka täältä asti kannustettiin, niin vain veivät länsinaapurit koko potin!

Euroviisukarsinnat meni kyllä totaalisen ohi, mutta lauantaina päätimme kokoontua oikein isommalla porukalla finaalia katsomaan! Noh, eihän se meidän kannalta ihan putkeen mennyt, mutta löytyipähän voittaja ainakin pohjoismaista. :)

Tentit on nyt kuitenkin ohi ja tuloksia saamme odotella ilmeisesti aina tuonne syksyn alkuun. Porukka alkaa pikku hiljaa vähentyä ja palailla kotiin, joten tässä on tenttien lomassa tullut hyvästeltyä yksi jos toinenkin kaveri.

Mortenin viimeinen ilta. :)

Minun ja Sannan "läksiäisiä" vietettiin vaihtelun vuoksi hyvästä ruoasta nauttien. Ruokailun jälkeen siirryimme vielä osan porukan kanssa Old Storehouseen kuuntelemaan yhtä lemppariksemme muodostunutta irkkubändiä. Oi että, näitä hetkiä tulen niin ikävöimään! Oli todella ihanaa nähdä kaikki läheisimmät kaverit vielä kerran, mutta hyvästit on aina hyvästit. Kotiin palasin haikeissa tunnelmissa ja olo oli hieman tyhjä. Olen kuitenkin varma, että näemme vielä uudestaan! Joku taisi miettiä jo Erasmus tapaamistakin, joten eihän sitä tiedä vaikka näkisimme koko porukan vielä tulevaisuudessa. :)

Tosiaan, jos joku ei tätä nyt vielä tiennyt, niin minä tulen perjantaina eli TÄNÄÄN kotiin! :)

Viikonlopun aion olla ihan vain kotona vanhempien luona ja tarkoitus olisi hieman nähdä ehkä kavereitakin. Ensi viikolla onkin suunnattava Savonlinnaa kohti, sillä siellä odottaa niinkin ihana asia kuin muuttotavaroiden purkaminen. Onnekseni suurin työ on käytännössä tehty, sillä veljeni kävi viime viikonloppuna jo viemässä osan tavaroista, joten minun ei tarvitse kuin raahautua itse paikalle! Kätevää!

Kuunvaihde meneekin juhliessa, sillä luvassa olisi niin lakkiaisia kuin valmistujaisiakin, joten toivotaan, että säät suosii! Juhlien jälkeen onkin aika palata arkeen ja aloittaa työt ja samalla syventävä harjoittelu. Hieman jännittää, sillä kyseessä on minulle uusi aluevaltaus. Onneksi on ollut hyvä preppaaja, joten tiedän hieman mihin olen ryhtymässä. :)

Tämä on nyt näillä näkymin viimeinen kirjoitukseni, joten kiitos sinulle, mikäli olet jaksanut seurata. :) Toivottavasti kirjoitusten joukosta on löytynyt edes jotakin mielenkiintoista luettavaa.

Kiitos Irlanti, kiitos Dublin!

Kaikkein suurin KIITOS menee kuitenkin uusille ystävilleni eri puolilta maailmaa, joihin olen saanut tämän matkan aikana tutustua - teitte matkasta ikimuistoisen! <3

Suomi, täältä tullaan!

-Saija-

Muutamia eroavaisuuksia hyvässä ja pahassa.

Täällä kun seikkailee, tulee koettua ja nähtyä kaikenlaista, mitä ei aina Suomitytön pienet aivot kykene ymmärtämään. Osa on ihan hauskoja eroavaisuuksia, mutta osa puolestaan osaa ärsyttää välillä suunnattomasti. Esimerkkejä löytyy kyllä vaikka muille jakaa, mutta tässä nyt mainittuna muutama:

 Jalankulkijat:

En tiedä onko missään maassa olemassa virallista sääntöä tälle asialle, mutta minusta ainakin tuntuu, että Suomessa jalankulkijat kulkevat aina oikeaa laitaa. Näin vältetään turhat väistelyt ja liikenne sujuu. :)
Oletin, että täällä olisi sama juttu, mutta vasemmalla puolella tietenkin. Olettamukseni osoittautui täysin vääräksi, sillä täällä ihmiset kulkevat ihan missä huvittaa! Koko ajan saa katsoa eteenpäin ja väistellä muita. Yritä siinä sitten samalla katsoa, etten kompastu mihinkään tms. Kuvitelkaapa tähän tilanteeseen vielä ruuhka-aika, vesisade ja sateenvarjot! Melkoista multitaskingia, sanoisin. :D Jos haluat ohittaa jonkun jalkakäytävällä, paras tapa on mennä rohkeasti autotien kautta vaan!

Jalankulkijoiden liikennevalot:

Vihreä valo kun vaihtuu, kuulet selkeän titititititititi -merkkiäänen. Ei tarvitse kuitenkaan ottaa kuin pari askelta, niin valo vaihtuu jo keltaiseksi. Alkuaikoina seistä tökötimme nätisti tien reunassa, kun valo näytti keltaista. Emme uskaltaneet ylittää tietä siinä pelossa, että valo vaihtuisi punaiseksi ja tuhattajasataa ajavat irlantilaiset jyräävät sinut mennentullen ja palatessa. Ei kuitenkaan hätää - voit kaikessa rauhassa ylittää tien vielä keltaisilla, sillä ne nimittäin palavat ja kauan! Ja jos autoja ei vain näy ja tajuat katsoa oikeaan suuntaan, punaisillakin pääsee yli!
Muutama viikko siinä meni, mutta nykyään mekin jo ylitämme tietä sujuvasti punaisilla. Garda (paikallinen poliisi) ei tunnu välittävän hölkäsenpöläystä, joten massan mukana vaan! Katellaan monta kolaria saadaan Suomessa aikaan, kun opetellaan täällä pahoille tavoille.

Narikka:

Narikka tai naulakko on harvinainen ilmiö täällä päin. Täysin sama mihin pubiin menet, kannat joko takkia mukanasi koko illan tai sitten kamppeet survotaan yhteen vapaaseen nurkkaan, josta sitten myöhemmin saa etsiä omiansa. Yökerhoista yleensä löytyy narikka, mutta se on sitten eria asia, missä se sijaitsee ja onko se auki. Tähän astisten kokemusten perusteella narikka löytyy kaikkein kauimmaisesta ja pimeimmästä nurkasta tai sitten tyyliin kellarikerroksesta. Narikkamaksu on sama kuin Suomessa, eli pari euroa täytyy vipata, mikäli takista haluaa illan ajaksi eroon.

Tämä takki asia pätee myös koulussa. Meillä ei ole olemassakaan minkäänlaisia naulakoita kouluilla, joten takki kulkee mukana minne ikinä menetkin. Toisaalta rakennuksen kylmyyden huomioon ottaen ihan hyvä.

Vesihana:

Joku neropatti ollut kyllä taas asialla, joka on kyseisen laitteen tähän maahan tuonut. Irlantilaisissa taloissa on usein käsienpesualtaat, joissa on kaksi hanaa. Toisesta tulee kuumaa vettä ja toisesta kylmää. Eihän siinä mitään, mutta kuinkas ajattelit saada siitä vedestä sopivan lämpöistä kun ei ne vedet sekoitu keskenään!? Voit joko polttaa kätesi, palelluttaa ne tai laittaa tulpan lavuaarin pohjaan ja tehdä näin sopivanlämpöistä vettä. Ainiin, mutta kun sellaista tulppaakaan ei aina ole!
Yleisissä vessoissa puolestaan on yleensä yksi hana, joka painetaan päälle, mutta joudut toistamaan saman liikkeen muutaman kerran ennen kuin saat kädet pestyä. Ei se vesi ainakaan turhaan pitkään valu. Jossain paikoissa joudut pesemään yhden käden kerrallaan, kun hana ei pysy päällä ollenkaan ellet paina sitä koko ajan. Jos jollakin on tiedossa, mikä näiden hanojen idea on, valaiskaa ystävällisesti minuakin.

Kassapäädyt:

Käykö ihmiset Irlannissa päivittäin kaupassa vai kuinka ihmeessä he saavat pakattua viikon ostokset siinä ajassa, kun kassa tuotteet lukee? Täällä ei nimittäin ole kunnon kassapäätyjä, jonne tuotteet kulkeutuu lukijan jälkeen. Täällä on joko yksi pieni taso, johon tuotteet kasataan tai pienenpieni pääty, jota ei saa jaettua edes kahteen osaan kuten Suomessa. Minulla itselläni ei yleensä ole suuria ostoksia, mutta silti tulee kiire pakatessa, kun toisen asiakkaan tavarat sekoittuvat jo omiisi. Eikä näitä kassoja kiinnosta vaikka tavarat menevät sekaisin, sieltäpähän keräilet omasi.

Kauppakassi:

Täällä ihmiset aina nuorista vanhuksiin käyttää kauppakasseina vetokärryjä. Onhan ne kieltämättä tilavat ja helppo kuljettaa pidempiäkin matkoja, mutta on se melko huvittavan näköistä, kun suhteellisen nuoret ihmisetkin vetävät perässään kärryjä, jotka meillä ainakin tunnetaan nimellä "mummokärry".
Kauppakassista tuli mieleeni, että täällä ihmiset kulkevat myös hirvittävän paljon lasten kärryjen kanssa. Ainoa jännä juttu on se, että tietyissä tapauksissa siellä harvoin näkee lasta kyydissä. Lasten kärryt on nimittäin myös suhteellisen yleinen kauppakassi. :D

Täsmällisyys:

Tunnille voi tulla melkein milloin vain. Oli sitten opettaja tai opiskelija. Jos huomaat kouluun lähtiessä, että tulet myöhästymään, olet todennäköisesti lähes ensimmäisiä paikalla. Opettaja saattaa saapua 10-15 minuuttia myöhässä ja opiskelijat milloin haluaa. Opettajat ei ole myöhästelijöistä moksiskaan, homma jatkuu vaikka ovi käy jatkuvasti. On nähty sellainenkin tapaus, että tunnille tullaan vajaa puoli tuntia ennen tunnin loppua. Ei hän ollut kuin 1,5h myöhässä.

Rullaportaat:

Vasemman puoleinen liikenne - myös rullaportaissa.

Loppu lähenee

Kevät on edennyt siihen pisteeseen, että oppitunnit täällä Irlannissa on nyt käyty. Ensi viikon olemme jälleen lomalla koulusta, mutta tällä kertaa loma on tarkoitettu opiskeluun. Kyseessä on siis viikon lukuloma tenttejä varten ja 13.5 alkaa tenttijakso.

Itselläni ei ole tiedossa kuin 3 tenttiä, mutta silti ajatus hieman ahdistaa, nimittäin tentti on suurin vaikuttaja lopullisessa arvosanassa. Me emme saa myöskään käyttää sanakirjoja tenteissä, joten tässä olisi parin viikon aikana opeteltava kaikki mahdolliset matkailualan termit, joita täällä on kevään aikana käytetty. Huhhuh, mihin sitä onkaan lähtenyt mukaan...

Vaikkakin vaihtoa on vielä muutama viikko jäljellä, halusimme kokoontua vielä kerran porukalla, joiden kanssa on tullut vietettyä eniten aikaa täällä ollessa. Lähdemme kaikki Irlannista suhteellisen eri aikoihin ja tenttikiireet hankaloittavat ajanviettoa yhdessä, joten täytyi toimia, vielä kun se on mahdollista.

Suomessa on kaikilla vaihto-opiskelijoilla yleensä oma tuutori. Muissa maissa tuutori tulkitaan käytännössä henkilökohtaiseksi avustajaksi opinnoissa, mutta Suomessa se on hieman toisin. Meillä tuutori on ensimmäinen paikallinen ystävä vaihtarin saapuessa maahan.
Kansainvälisten tuutoreiden tehtävänä on tutustuttaa vaihtarit uuteen kaupunkiin, kouluun ja auttaa heitä pääsemään kiinni arkeen uudessa maassa, uuden kulttuurin keskellä.
Järjestämme heille myös tapahtumia, joiden avulla he pääsevät muun muassa tutustumaan muihin vaihtareihin, suomalaisiin opiskelijoihin ja suomalaiseen kulttuuriin. Perinteisiin kuuluu Suomi-ilta sekä Kansainvälinen-ilta.
Suomi-illassa tarjoillaan mm. pientä purtavaa, pelaillaan suomalaisia pelejä ja kuunnellaan suomalaista musiikkia ja hengaillaan porukalla. Tarjolla on yleensä karjalanpiirakoita ja munavoita, salmiakkia, Fazerin suklaata, mämmiä ym.
Kv-illassa vaihtarit pääsevät puolestaan kokkaamaan jotakin perinteistä omasta kotimaastaan, joten sieltä voi löytyä aivan mitä tahansa!

Meidän koulumme DIT täällä Irlannissa ei kuitenkaan järjestänyt kv-iltaa, joten päätimme järjestää sellaisen itse! Valitsemamme ajankohta sattui olemaan yhden ranskalaistytön syntymäpäivä, joten vietimme samalla hänen merkkipäiväänsä.

Paikalla olikin melko sekalainen seurakunta, tässä hieman listausta:

4 suomalaista
2 ranskalaista
1 itävaltalainen
4 saksalaista
1 italialainen
1 tanskalainen
1 indonesialainen
1 meksikolainen
1 espanjalainen

Joukon määrästä päätellen voitte vain kuvitella, kuinka paljon ruokaa pöydästä löytyikään! Ilta oli kaikin puolin onnistunut ja ruoka maistui jokaiselle. Oli oikein mukava jutella kaikkien tuttujen kanssa, joista on näiden kuukausien aikana tullut itselle jonkinlainen tukiverkosto, oman perheen ja kavereiden ollessa kaukana. Vaikka kukaan meistä ei haluaisi tämän vielä loppuvan, oli kansainvälinen ilta samalla myös koko porukan läksiäiset, sillä emme voi olla varmoja tulemmeko näkemään kaikkia enää viimeisten viikkojen aikana.

Ruokailun ja jutustelun lisäksi pelasimme pelejä ja muistelimme parhaita hetkiämme Irlannissa. Ja koska suomalaisia oli paikalla runsain joukoin, pidimme huolen, että kansainväliset ystävämme saivat myös mahdollisuuden maistaa Salmaria sekä ihan perinteisiä salmiakkikarkkeja. :D
Salmari sai "OK" vastaanoton suurimmalta osalta, mutta karkit saivat kyllä todellisen tyrmäyksen. En ymmärrä, salmiakkihan on parasta mitä on! :)

Lähtölaskenta on siis alkanut. Ikävöin jo valmiiksi Irlantia ja näitä ihmisiä, mutta odotan myös jo kotiinpaluuta. Olen kotona ennen kuin uskottekaan. :P

The Road Trip

Ensimmäinen lomaviikko oli jo puolessa välissä ja meidän tarkoituksenamme oli lähteä suomalaisporukalla 5:n päivän automatkalle kiertelemään Irlantia. Olimme sopineet tapaavamme autovuokraamon edessä tiettyyn aikaan ja täytyy sanoa, että sää lupaili todella hyvää alkua sille reissulle. Räntää/lunta tuli taivaan täydeltä ja sukat oli jo märkänä, ennen kuin päästiin edes autolle asti.

Mietimme Jatan kanssa, että minkälainenhan kulkuväline meille annetaan, sillä olimme kuitenkin varanneet halvimman mahdollisen auton 5:lle hengelle. Näimme vuokraamon edessä pienen mustan 3-ovisen volkkarin ja toivoimme ääneen ettei se olisi meidän automme. Hetken kuluttua aloimme nauraa ääneen, kun tajusimme, että Maria kävelee juurikin kyseisen auton luo. :D

Ensimmäinen ajatus oli, että ei voi olla totta! Viisi päivää, viisi aikuista ja sardiinipurkki. Kaara sai nimekseen heti kättelyssä Musta Surma. :D

Musta Surma & Sanna

Avasimme peräkontin ja repesimme nauramaan uudestaan - tännekö olisi tarkoitus saada kaikkien tavarat mahtumaan. Ei auttanut muu kuin ryhtyä hommiin. Aikamme touhuten, saimme kuin saimmekin tavarat mahtumaan, joten seuraava operaatio oli ahtautua itse auton kyytiin. Emme kuitenkaan päässeet alkua pidemmälle, sillä Sanna huomasi, ettei hänellä ole keskipenkillä turvavyötä laisinkaan. Maria lähti tiedustelemaan asiaa ja näinhän se oli, meille oli annettu 4:n hengen auto. :D

Autovuokraamo kuitenkin hoiti tilanteen hyvin ammattitaitoisesti ja ei mennyt kuin hetki, kun toinen auto oli jo paikalla. Tällä kertaa meille tuotiin upouusi Toyota Yaris. Kyseisellä pirssillä oli ajettu ainoastaan 30km, eikä sitä oltu käytetty vuokra-ajossa vielä kertaakaan. Pieni oli tämäkin auto, mutta tilaa oli huomattavasti enemmän kuin ensimmäisessä menopelissä.

Pääsimme liikkeelle ja kuljettajanamme koko matkan ajan toimi Maria, sillä Irlannissa ollaan melko tiukkoja tuon autonvuokraamisen suhteen ja ikärajat nousevat kokoajan. Joukossamme oli ainoastaan 2 ikäkriteerit täyttävää henkilöä, joista toinen ei aja autoa edes Suomessa, siispä vaihtoehtoja ei jäänyt jäljelle kovinkaan montaa. Maria sattui myös olemaan ainoa, jolla on kokemusta vasemmanpuoleisesta liikenteestä.

Olimme hommanneet kunnon kartan ja saimme vielä toisen lisäksi autovuokraamosta. Meillä ei ollu mitenkään tarkkaa suunnitelmaa tehtynä, päätimme pysähtyä aina siellä missä haluttiin. Tutkimme karttaa ja Jatalla lainassa ollutta Irlanti-kirjaa, joiden avulla reissumme alkoi saada sisältöä. Olimme päättäneet, että ensimmäisenä suuntaamme kuitenkin länsirannikkoa kohti, tarkemmin sanottuna Galwayhin.

Pysähdyimme ensimmäisen kerran Tullamoressa hieman kiertelemässä, syömässä ja juomassa kahvit.
Kurkistelimme huvin vuoksi myös apteekkeihin, jospa vaikka sattuisimme löytämään Hennan, joka tekee harjoitteluaan Tullamoressa. :P Oli kyseisessä kylässä sen verran monta apteekkia, ettei löytynyt tuttuja. Myöhemmin selvisi sellainenkin juttu, että Henna on itse asiassa sairaalan apteekissa töissä, joten olisimme saaneet kyllä hetken aikaa etsiä. :D

 Tullamoresta lähdettyämme aloimme etsiä kartasta mahdollisia nähtävyyksiä matkan varrella, jossa voisimme pysähtyä. Aikamme tutkittuamme päädyimme vierailemaan vanhan Clonmacnoise luostarin raunioilla.

Olen aina ollut hyvä poseeraamaan.

Saavuimme Galwayhin alkuillasta ja hostelliin kirjoittautumisen jälkeen lähdimme etsimään sopivaa ruokapaikkaa ja hieman kiertelemään Galwayta. Päädyimme hostellityöntekijän suosittelemaan ravintolaan (jonka nimeä en muista) ja täytyy sanoa, että hyvät oli ruoat, mutta kallista limpparia. :D

 Tunnelmia matkan varrelta. © Maria Mänttäri

Torstaiaamuna kello soi aikaisin ja lähdimme ajelemaan kohti Connemaran kansallispuistoa. Päätimme ajella rannikkoa pitkin ja vaikka maasto olikin suhteellisen karua siellä päin, kyllä niitä maisemia kelpasi katsella siinä auringonpaisteessa! Ainoastaan kylmä tuuli oli pieni miinus, mutta emme antaneet senkään häiritä! Ennen Connemaran kansallispuistoa teimme vielä pikaisen pysähdyksen paikassa nimeltään Kylemore Abbey. Alueelta löytyy komea linna sekä puutarha, joita turistit voivat käydä ihastelemassa. Me tyydyimme ihastelemaan linnaa parkkialueen tuntumasta, sillä emme olleet enää kaukana Connemaran kansallispuistosta, joka oli päivän virallinen ohjelmanumero.

Kylemore Abbey

Kansallispuistoon saavuttuamme valitsimme ensin reitin ja lähdimme lähes samantien liikkeelle. Kuljimme alkumatkan kaikki samaa reittiä, mutta jonkin ajan kuluttua tiemme erkanivat. Muut halusivat kivuta Diamond Hillin huipulle, mutta minä päätin kiertää toisen reitin, joka kulki hieman alempana. Minun reittini oli nopeampi kuin luulinkaan, joten kiersin vielä muita odotellessani lyhyen reitin (Ellis Wood Nature Trail). Reitti kulki syvällä metsän keskellä ja sinne päästäkseen tiedossa oli paljon portaita. Maisemat oli kyllä huikeat ja täytyy jälleen kerran sanoa, ettei sää olisi voinut olla parempi! Connemaran jälkeen suuntasimme vielä toiseksi yöksi Galwayhin.

Pitkäperjantaina lähdimme jälleen liikkeelle suhteellisen aikaisin, sillä päivästä oli nimensä mukaisesti tulossa pitkä. Suuntasimme kohti Burrenia ja ensimmäisen pysähdyspaikkamme oli Aillwee tippukiviluola. Luolan löysi paikallinen maanviljelijä Jack McGann 1940-luvulla. Metsästysreissulla hänen koiransa katosi yhtäkkiä jänistä ajaessaan. Hän päätti lähteä etsimään koiraa vuorenrinteiltä ja päätyi löytämään kyseisen luolan. Maanviljelijä onnistui pitämään löytönsä salassa lähes 30 vuotta, jonka jälkeen hän itse paljasti luolan. Tämän jälkeen alkoikin luolan tutkiminen aina niin pitkälle kuin mahdollista. Kokonaisuudessaan luolalla on mittaa reilun kilometrin verran, mutta yleisöllä on pääsy ainoastaan n. 300 metrin päähän.

Luolassa sai varoa päätään vähän väliä (jopa minä), sillä se oli paikka paikoin hyvin matala. Välillä kuljimme siltaa pitkin ja alapuolellamme saattoi olla jopa muutaman metrin pudotus. Jos vertaan tätä luolaa Shenandoah Cavernsiin Virginiassa, niin täytyy sanoa, että jenkit kyllä vei voiton tällä kertaa. Aillwee cave on myös hieno, mutta se on harmillisen lyhyt ja nopeasti ohi. Mielestäni luolan löytötarina oli kuitenkin hyvin mielenkiintoinen.

Ai niin... Oppaamme mukaan se koirakin löytyi lopulta. :)
Kuvista tuli huonoja valaistuksen takia. :(

 

 

Punaiset Paholaiset

Seuraava kohde oli Poulnabrone Dolmen, joka sijaitsi vain muutaman minuutin ajomatkan päässä Aillwee Cavelta. Perille päästyämme kohtasimme valtavan aukion, jonka keskellä oli suurehko kivihauta, joka muistuttaa hämärästi Stonehenge:n kivimuodostelmia.

© Sanna Puustinen

 

© Maria Mänttäri

Burrenista lähdettyämme suuntasimme kohti päivän varsinaista päämäärää eli Cliffs of Moheria. Perille saavuttuamme oli välittömästi lisättävä vaatetta, sillä huipulla tuulee! Itse asiassa hämmästyin hieman, sillä ainakaan minulla ei ollut laisinkaan kylmä, vaikka tuuli puhaltikin armottoman kovaa. Monet ihmiset tuntuivat palelevan, mutta meillä ei ollut mitään hätää. Liekö sitä suomalaista Sisua sitten? Mutta asiaan...
Cliffs of Moher oli kyllä koko reissun kohokohta, oli se minun mielestäni sen verran huikea paikka! Kaiken lisäksi auringonpaiste kruunasi koko kokemuksen. Maisemat oli kyllä taas niin omaa luokkaansa, että vaikea sanoin kuvailla. Täytyy kyllä myöntää, että välillä pelotti kävellä siellä kielekkeen reunalla, kun mitään aitoja ei ollut ja pudotusta oli sellaiset 200m. Hieman jalat tärisi, mutta uskaltauduttiin jokainen reunan yli kurkistelemaan. :) Mahtava kokemus, kerta kaikkiaan!

Parempi pysyä matalana. W/ Jatta & Maria

Seuraava etappi oli Tralee, jossa tarkoituksena oli käydä syömässä. Tehtävä osoittautuikin yllättävän haasteelliseksi, sillä valtaosa pubeista oli suljettu pitkäperjantain vuoksi. Löysimme kuitenkin ruokapaikan ja saimme myöhemmin lisää suomalaisverta joukkoomme, kun minun ja Jatan New Yorkin aikainen tuttu Riikka tuli meitä tervehtimään. Olimme kaikki yhtä aikaa Au Paireina ja nyt olemme sattumalta kaikki samaan aikaan vaihdossa Irlannissa. Hauskaa on myös se, että en ollut nähnyt kumpaakaan tytöistä amerikasta lähdettyäni ja nyt olen Jatan kanssa lähes päivittäin tekemissä koulussa ja Riikan kuulumisia luen joko blogin kautta tai Facebookin välityksellä. Vitsailimmekin, että seuraavan kerran treffit voisivat olla taas kolmen vuoden päästä, mutta jossakin lämpimässä... :D

Ilta alkoi olla jo pitkällä Traleesta lähdettyämme ja ajelimme vielä Killarneyyn, josta olimme varanneet majoituksen yhdeksi yöksi. Koska oli pitkäperjantai, Jatta halusi järjestää meille Easter Egg Huntin hostellihuoneessamme, joten saimme jokainen omat pienet pääsiäismunat. Kiitos Jatta! :)

Lauantaiaamuna pakkasimme jälleen kimpsut ja kampsut ja lähdimme kiertämään Ring of Kerryä. Matkan varrella pysähdyimme Dunloen vuoristosolassa, jossa päätimme käydä pienellä hevosajelulla oppaan kera. Kärry, jonka kyytiin kipusimme oli suhteellisen pieni, joten tunnelma oli hyvinkin tiivis. Maasto oli jokseenkin mäkistä, jonka vuoksi meidän kävi välillä sääliksi hevostamme Rosieta, sillä hänen piti vetää kärry ylös kaikista mäistä, kun kyydissä oli parhaillaan 6 henkilöä. Opaamme oli paikallinen ja täytyy kyllä sanoa, että suurimman osan ajasta ei ollut mitään hajua, mitä hän meille kertoi, sillä hänen murteensa oli todella vahva. Hauska mies kuitenkin ja olimme tyytyväisiä, että kävimme ajelulla. :)

Kuvia matkan varrelta:

 

Viimeiseksi yöksi suuntasimme Corkiin, jossa olimme vierailleet jo aiemminkin. Kävimme porukalla syömässä hyvässä ravintolassa ja muut jatkoivat siitä vielä hieman iltaelämää katsastamaan, kun minä ja Sanna palattiin takaisin hostellille. Sunnuntaiaamuna nukuimme hieman pidempään kuin normaalisti ja lähdimme ajelemaan kohti Dublinia. Pysähdyimme vielä matkan varrella Kilkennyssä, jossa kävimme vilkaisemassa, miltä näyttävät St. Mary's Cathedral sekä Kilkenny Castle. Dubliniin saavuttiin iltapäivällä ja täytyy sanoa, että vaikka reissu oli mitä mahtavin, tuntui myös mukavalta palata kotiin. Suuri kiitos Maria, Jatta, Sanna sekä Jonne - teitte matkasta ikimuistoisen! :)

 

Bongaa ankka.

Lopputulos